Kalle

Vaarini elämäntarina oli jännittävä ja oikeastaan käsittämätön 90-luvulla syntyneen lapsen näkökulmasta. Hän pääsi elämään läpi Suomen historian suurimman mullistusvaiheen.

Kalle syntyi vuonna 1919 köyhään Taivalkosken pitäjään, perheeseen, jolla ei ollut edes omaa kotia ensimmäisinä vuosinaan. Kallen vanhemmat Herkko ja Riitu eivät käyneet kumpikaan vakituisesti koulua. Ei siis ihme, ettei lukeminen kuulunut varsinaisesti perheen ykkösharrastuksiin. Itse asiassa Herkko piti kirjoja ja lukemista suorastaan ajanhukkana. Tästä huolimatta kirjailijanura oli nuoren Kallen suuri haave, ja hän lukikin ahkerasti kirjallisuutta salaa isältään.

Perhe oli köyhä, ja erityisen vaikeaa oli, kun isä-Herkon mielenterveys petti ja hän joutui mielisairaalaan. Kalle vanhimpana lapsena teki hyvin nuoresta asti fyysisiä metsä- ja uittotöitä. Armeijareissu venyi pitkäksi, sillä vaarini joutui osallistumaan toiseen maailmansotaan.

Sodan jälkeen Kalle, kuten niin moni muukin, muutti etelään ja aloitti uuden elämän. Tampereella hän meni töihin rakennustyömaalle, rakensi oman kodin ensimmäisen vaimonsa kanssa, opiskeli rakennusmestariksi, erosi, meni uudelleen naimisiin, sai kaksi tytärtä (joista toinen on äitini). Nelikymppisenä hän päätti toteuttaa unelmansa ja alkoi kirjailijaksi.

Alkuun vaarini ei meinannut löytää kustantajaa, mutta lopulta Kalle ja Gummerus löysivät toisensa, minkä jälkeen vaarini pitkälti tallensi omaa elämäänsä väriteltynä talteen Iijoki-sarjaan.

Kiinnostuitko? Lue lisää tarkemmin Iijoki-sarjasta!

Ps. Hauska fakta: Vaarini sai tietokoneen vasta 80-luvun lopulla, joten valtaosa Iijoki-sarjasta on kirjoitettu kirjoituskoneella. Voitteko kuvitella? Ei kopio-liitä -toimintoa, ei oikeinkirjoituksenkorjausohjelmaa…. Olisiko sinulla kärsivällisyys riittänyt? Minulla ei.