11.11.19 – 11.11.19

Jollain tavalla on mielestäni osuvaa, että vaarini suuri juhlapäivä osui kertakaikkisen tavalliselle, arkiselle maanantaipäivälle. Kalle Päätalo tunnettiin nimenomaan realistisen elämän kuvaajana, joten ehkä täydellinen tapa juhlistaa häntä on kirjoitella tätä tekstiä verkkarit jalassa rennosti löhöten.

Vaarini elämä toki ansaitsee juhlistusta, ja sitä tein viikonloppuna Oulussa, jossa järjestettiin kaksi hienoa tapahtumaa, juhlasymposeum ja matinea. Kuuntelimme viisaita puheita vaarista ja illalla nostimme maljan hänen kunniakseen, mutta menimme ajoissa nukkumaan. Tuuli oli oulumaisen kylmä ja meitä paleli, kun emme olleet osanneet pukea tarpeeksi lämpimästi päälle.

Tänään osa meidän suvustamme edustaa Tampereella, jossa järjestetään kaksi kilpailevaa tapahtumaa: Päätalo-ooppera ja Messukylän kirjaston perinteinen kahvittelutapahtuma. Itse en siis lähtenyt kumpaankaan. Sen sijaan täydennän nyt projektin, jota olen toteuttanut Twitter-tililläni viimeiset 11 päivää: kirjoitan vielä yhden syyn sille, miksi kaikkien kannattaisi lukea Kalle Päätaloa.

Siksi, koska Päätalon kirjallisuus on koskettanut läheisen jokaisen suomalaisen sukua. Tarinoita siitä, miten kirjojen avulla on käsitelty omaa pahaa oloa tai opittu ymmärtämään toisten kipua, on tuhansia. Toisten ihmisten näkökulmia elämään voi ymmärtää mitä parhaiten vaarini nöyrien, aitojen ja elämänmakuisten tekstien avulla.

Kiitos vaari työstäsi ja kiitos teille kaikille lukijoille.