Mahdollisuuksia

Tämän kirjoituksen inspiraationa toimi Koillismaa-kirja, jonka luin muutamassa päivässä heinäkuun puolivälissä.

Rakastin Koillismaa-kirjaa paljon enemmän kuin olisin voinut uskoa! Se houkutteli minut lukemaan koko kirjan samantien, ja nyt odotan jo innolla, että saan tarttua sarjan toiseen osaan. Maailmojen erilaisuudet mietityttivät minua nytkin, kuten myös Iijoki-sarjaa lukiessa.

2010-luvun ihmisen mahdollisuudet alkavat eriytyä jo aikaisin, ensin pienemmissä asioissa. Minkä valinnaisaineen otat koulussa? Mitä harrastat? Käytkö rippikoulun? Suuri valinta on edessä viimeistään peruskoulun jälkeen, kun ikäluokka hajaantuu eri lukioihin ja ammattiopistojen linjoille. Hyvin harva valitsee tässä vaiheessa töihin siirtymisen.

Aikuistuessa mahdollisuuksien määrä kasvaa entisestään. Mitä sitä tekisi isona? Niin rikkaiden kuin köyhienkin suomalaisten odotetaan nykyään tekevän jotakin hyödyllistä, sukupuolesta tai kotipaikaista riippumatta. Asuinpaikkaakin voi vaihtaa, halutessaan useinkin. Mikäs siinä – hyppää vain auton rattiin, lentokoneeseen, junaan tai bussiin. Koti-ikävää voi aina taltuttaa matkaamalla takaisin tai vaikkapa videopuhelun avulla.

Sain hetki ennen tämän kirjoituksen aloittamista luettua Koillismaa-sarjan avausosan, ja päällimmäisenä ajatuksena päässäni pyörii henkilöhahmojen saamien mahdollisuuksien rajallinen määrä. Niin moni 30-luvun selkosten kansasta menee naimisiin ja kituuttaa köyhyydessä, koska ei ole muita vaihtoehtoja. Muutama kirjan hahmo tekee hurjan teon ja lähtee rajan yli Venäjälle, jonka oloista tiedetään vain huhupuhujen perusteella. Maa, sen kieli ja asukkaat ovat vieraita.

Koti-ikävä tuntuu vaivaavan oikeastaan jokaista, enemmän tai vähemmän. Kirjan aikana syrjäkylille rakennettava maantie tuntuu symboloivan vahvasti muutosta ja uutta maailmaa. Ei ihme, että paikallinen erakko vieroksuu sitä. Nuorille avautuu nyt uusia mahdollisuuksia, joiden kehitys näkyy 2020-luvulle taittavassa Suomessa mainiosti.

Yksi kommentti artikkeliin ”Mahdollisuuksia

  1. Ritva Ekblom

    Koillismaa-kirjan henkilöhahmot todellakin imaisevat mukaansa. Kyläyhteisön hyvät ja ”hyvät” henkilöt ja näiden vastakkainasettelu laittavat miettimään mm. sen aikakauden sosiaalitukea, jos sellaista sanaa voi käyttää. Jos ei hädän ja puutteen sattuessa saanut edes henkistä lohtua ystäviltä ja naapureilta, oli jokseenkin ruuperä otassa. Tämän päivän suomalaisen on vaikea ymmärtää miten pohjalta ihmiset ovat joutuneet ponnistamaan ja taistelemaan olemassaolostaan. Vissiin se Kallen usein mainitsema huumorinkukka on ollut isona apuna.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Ritva Ekblom Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s