Kirjailijan tyttären ajatuksia

Pari päivää Kallioniemen mökillä takana. Juokseva vesi ja sisävessa ovat kuin kaukainen muisto vain. Jututin rauhallisen tiistaipäivän iloksi äitiäni Riittaa, Kalle Päätalon esikoistytärtä.

Vilja: Mitä luulet, miksi vielä vuonna 2019 niin moni on kiinnostunut Kalle Päätalosta?

Riitta: Siihen on varmasti monia syitä. Uudemmat kiinnostuneet ovat nähneet vanhemman sukupolven faneja, vaikkapa omia isejä tai isoisiä, ja sitä kautta innostuneet lukemaan kirjoja.

Osaa taas kiinnostaa historia. Vaikka elämme kaupungeissa ”Kallio-kuplassa”, on maalaiselämä kuitenkin hyvin lähellä vanhempien tai isovanhempien kautta.

V: Kallen kuolemasta on kohta 20 vuotta. Mitä asiaa tai ominaisuutta ikävöit isässäsi?

R: Keskusteluja. Monesti mietin, että olisi hauska puhua ajankohtaisista asioista, kuten esimerkiksi maahanmuutosta hänen kanssaan.

Ja toisaalta myös sitä, että kun vanhemmillani meni käymään, tunsi itsensä aina niin tervetulleeksi.

V: Mikä piirre isässäsi oli sinusta toisenlainen, kuin mitä julkisuudessa ehkä luullaan?

R: Hänen taitonsa kohdata ihmisiä on jäänyt ehkä vähälle huomiolle. Hän kuunteli, oli lämmin ja osoitti aidosti kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan.

V: Miten Kalle suhtautui julkisuuteen? Entä sinä?

R: Kallelle se oli toisaalta ahdistava ja vaikea asia, mutta toki varmaan myös hiveli itsetuntoa. Ei se pelkästään pahaa kuitenkaan ollut.

Itse ajattelen, että on hämmentävää, kun lapsuudesta asti tuntemani ihmiset nyt sanovat, että sinä olit silloin sen kuuluisan kirjailijan lapsi. Itselle se oli kuitenkin niin normaali asia, että isä kirjoitti. Nykyään suhtaudun julkisuteen aika passiivisesti.

V: Jos Kalle olisi vielä hengissä ja voisi hyvin, miten luulet, että hän suhtautuisi mobiililaitteisiin ja muihin 2000-luvulla tapahtuneisiin maailman muutoksiin?

R: Isähän oppi kirjoittamaan tietokoneellakin, eli ei välttämättä täysin kielteisesti suhtautuisi. Suhtautuminen olisi kuitenkin varmasti ristiriitaista. Ei hänellä kehitystä vastaan sinänsä mitään olisi ollut, mutta onhan ”mobiililaitemaailma” aika raskas vanhenevalle.

V: Mikä on parasta Päätalopäivissä?

R: Henki. Se hyvä, leppoisa, ihmisläheinen ja Päätaloa sopivasti kunnioittava henki, joka täällä vallitsee.

Kirjailijan tytär kirjoitushommissa valmistautumassa lauantain lukijatapahtuman puheenvuoroon.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kirjailijan tyttären ajatuksia

  1. Matti Turunen

    Kalle Päätalo on kiinnostava ihmisenä. Hänen tuotantonsa kautta pystymme ymmärtämään hänen persoonaansa hänen kuvatessaan kertomaansa itsensä kautta. Koko ajan hänen persoonansa on läsnä luetussa tekstissä. Lapsuuden kertomuksissa painottuu selvästi hänen ajattelutapansa joka todennäköisesti periytyi putikkalaisten suvusta. Kallehan oli lapsena ja nuorena selkeästi niin sanottu intuitiivisesti ajatteleva, joka näkyi esimerkiksi kaikesta hetken innostuksesta asioihin ja selkeimmin korttikiekerössä tapahtuvasta pöljän pelaajan toiminnasta. Huonon näkönsä takia Kalle joutui kumartumaan eikä pystynyt salaamaan omaa peliään, vaan toiset pelaajat näkivät hänen kätensä (korttinsa). Hän innostui näyttäen kasvoillaan, joskus jopa innostuneilla naurahduksilla, eikä pystynyt pitämään pokerinaamaa. Kaikessa muussakin lapsuuden toiminnassa hän sai hetken innostuksia ja saattoi itsensä pulaan aivan kuin korttivelkojensakin kanssa. Arkikielessä intuitioksi kutsutaan sitä, että ratkaisu tai käsitys tuntuu oikealta, vaikka sitä ei pysty perustelemaan. Intuitiota pidetään järkeilyn vastakohtana. Intuitiivinen ajattelu saa kasvupohjaa kun se johtaa hyvään lopputulokseen mutta helposti ohitetaan tehdyt ratkaisut jotka ovat osoittautuneet vääriksi, aivan kuin Kallen himo kortinpeluuseen vei hänet ottamaan salaa rahaa vanhemmiltaan ja joka taas aiheutti hänelle huonon omantunnon ja unettomia öitä. Ihminen ajattelee joko intuitiivisesti tai analyyttisesti. On hämmästyttävää kuinka Kallen ajattelu muuttui hänen muutettuaan Tampereelle ja valmistuttuaan rakennusmestariksi. Selkeästi hänen ajattelunsa muuttui analyyttisemmaksi joka on tietoista ratkaisun hakua, mutta myös työlästä ja hidasta. Ehkä kuitenkin jotkin geenit Herkon suvun puolelta olivat olemassa. Herkko joka vouhkasi, pystyi kuitenkin analysoimaan, olihan hänellä hyvä rättinkipää ja hyvä käsiala. Opiskellessani Helsingin yliopistossa, tutustuin psykologian laitoksen tutkija Marjaan Lindemanin tutkimuksiin arkiajattelusta. Hän sanoo mm. ”Analyyttinen ajattelu on elämän säilymisen kannalta toissijainen ajattelumuoto. Se on liian hidasta, jotta se pitäisi hengissä”. Arkijärkeilyä tutkinut Kalifornian yliopiston poliittisen psykologian professori, The Not So Common Sense -teoksen kirjoittaja Shawn Rosenberg sanoo tulostensa osoittavan, että ehdoton valtaosa ihmisistä ajattelee lineaarisesti eli päättelee asioita yksinkertaisen luokittelun ja syy-seuraussuhteiden avulla. Henkilökohtaiset kokemukset tulkitaan valmiiden kategorioiden ja sääntöjen kautta. Tämäntyyppinen ajattelu luottaa auktoriteetteihin eikä suhtaudu kriittisesti vallitseviin sääntöihin. Kallen lapsuuden ja nuoruuden maailmassa auktoriteetteja kunnioitettiin joskus ehkä liikaakin. Myöhemmässä vaiheessa Kallen aikuistuttua ja opiskeltua hänen ajattelunsa muuttui, hän pystyi tunnistamaan että ilmiöt tapahtuvat aina jossakin viitekehyksessä. Siitä osoituksena hänen mielipiteen muutos avioeron tapahduttua. Mielipiteen muuttuminen ei aina heijasta epärehellisyyttä, vaan se voi olla osoitus analyyttisestä tiedonkäsittelystä. Mutta Kallen luovuuden, mielikuvituksen ja sosiaalisuuden perustana oli intuitio. On hämmästyttävää kuinka tarkasti Kalle on pystynyt kuvaamaan koko elämänsä varsitiellä tapahtuneet asiat ja sattumukset. Erittäin mielenkiintoinen persoona oli Kallen äiti Riitu. Prita Stina. Hän kuului siihen joukkoon joka uskoi Jumalaan niin kuin kaksi kolmesta. Hän uskoi myös henkiparannukseen joka käy ilmi Arvin pössykän ja Hermannin parannusyrityksistä. Riituhan oli taikauskoinen ja kun muistamme että taikauskossa tämä ydintieto sekaantuu: elottoman ja elollisen, fysikaalisen ja psyykkisen perusominaisuudet sotkeutuvat jälleen. Ihmiset, jotka uskoivat yhteen yliluonnolliseen ilmiöön, uskoivat yleensä muihinkin. Heillä oli siis selvä taipumus taikauskoon. Riitun uskoi uskomuslääketieteeseen ja yliluonnollisiin ilmiöihin. Taikauskoinen ihminen pystyy omaksumaan ja ymmärtämään tieteellistä tietoa siinä kuin skeptikkokin, mutta heillä on kuitenkin taipumus nojata voimakkaammin intuitiiviseen puoleen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s