Haikeat hyvästit Päätalo-ilmiölle

Tiesitkö, että Kalle Päätalon syntymästä on 11. marraskuuta tänä vuonna kulunut 100 vuotta?

Jos olet Päätalo-fani, on vastaus tietysti KYLLÄ!

Jos olet keskiverto suomalainen, vastauksesi lienee aha, okei, mitä sitten?

Ja jos olet nuori tai et muuten vain kovinkaan kiinnostunut vuosikymmenten takaisesta, pölyttyneestä kirjallisuudesta, kysynet AI KENEN?

Kirjoitukseni otsikko saattaa olla melko pessimistinen, mutta esitän sille perusteet seuraavaksi. Minä olen elämäni aikana tottunut siihen, että suomalaiset kyselevät todella, siis todella, usein mahdollisesta sukulaissuhteestani kirjailijaan, kun kuulevat sukunimeni. Aika harva alle 50-vuotias on itse erityisen kiinnostunut kirjoista, mutta minusta tuntuu, että melkein kaikkiin suomalaisiin sukuihin mahtuu isoisä/täti/setä/isoäiti jne, joka on kova Päätalo-fani. Vaarini kirjojen ystävät myös usein suhtautuvat lukuharrastukseensa tosissaan, minkä vuoksi kirjailijan nimi on monelle hyvinkin tuttu.

Päätalon laaja maine oli syy sille, että aloitin joitakin vuosia sitten pahamaineisen, 26-osaisen Iijoki-sarjan lukemisen ja bloggasin samalla kokemuksestani ensin omassa blogissani ja sitten Hesarin sivuilla. Sarja tuli luettua, mutta siihen meni yli vuosi. Välillä vihasin projektia, välillä rakastin, mutta viimeisen kirjan suljettuani en ole enää vaarini kirjoihin tarttunut. Lukukokemus oli rankka paitsi massiivisen pituuden, myös intiimien yksityiskohtien ja minulle vieraan maailman loputtoman tarkan kuvailun vuoksi.

Vilja, vaari ja Otso-veli joskus ysärin puolivälissä.

Päätalo-rintamalla on tapahtunut blogin jälkeen jonkin verran. Ritva Ylönen julkaisi vaarini elämäkerran, josta monessa mediassa revittiin otsikoita seksiasiat edellä (ei, en todellakaan aio laittaa tähän linkkejä kyseisiin juttuihin). Sari Keskimaa väitteli tohtoriksi vaarini kirjoista. Nyt juhlavuoden kunniaksi ilmestymässä on peräti kaksi Päätaloon liittyvää kirjaa. Ja tietysti lukijat kokoontuvat joka kesä Taivalkoskelle perinteisille Päätalopäiville, joita vietetään jälleen heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Kaikesta tästä huolimatta en voi välttää miettimästä asiaa, jota olen pohtinut jo pidempään:

Onko tämä juhlavuosi jäähyväisten heittoa kirjailija Kalle Päätalon tuotannolle ja maineelle?

Minulla on huolelleni seuraavia perusteita:

  1. KULTAKALAN KÄRSIVÄLLISYYS: Kalle Päätalon tekstit vaativat lukijalta todella, todella paljon kärsivällisyyttä, siis oikeasti. Minä olen ollut pienestä asti kova lukija, mutta Iijoki-sarjan luku-urakka olisi jäänyt taatusti kesken ilman bloginpitoa. Sen jälkeen sosiaalinen media on vain kasvattanut otettaan minusta, kuten monesta muustakin. Tämä aiheuttaa ongelmia nimenomaan keskittymiskyvylle: olen ihan tyypillinen nuorehko sihminen siinä mielessä, että voin hyvällä omatunnolla myöntää olevani koukussa facebookiin-twitteriin-instagramiin-jodeliin-snapchatiin ja ties mihin, ja nopeaan selailuun tottuneet aivoni lukevat nykyään kirjoja yhä harvemmin. Miten lyhyeen ja ytimekkääseen viestintään tottuneet aivot jaksaisivat keskittyä tekstiin, jossa erään lentävän lauseen mukaan yhtä huussikäyntiäkin kuvataan 20 sivun verran?
  2. TOINEN MAAILMA: Päätalon maailma on auttamatta niin vieras nuoremmille kaupunkilaisille, että siitä on vaikea saada otetta. Minä en olisi lukijana varmasti ymmärtänyt lainkaan, miten sadan vuoden takainen Kallioniemi on voinut toimia tai miltä se on edes näyttänyt, jos kyseinen paikka ei olisi sukuni kesäpaikka. Sotamaisemista en meinannut saada otetta oikein mitenkään, mutta ongelma ei rajoitu vain fyysisiin ympäristöihin. Myös yhteiskunta on hyvin erilainen, ja esimerkiksi miesten ja naisten roolit, nuoruuden käsite ja köyhien asema ovat todella erilaisia kuin nykyään. Kokonaan oma lukunsa on Koillismaan murre, jonka tulkitseminen vaatii muualta kotoisin olevalta suomi – Koillismaan murre – suomi -sanakirjaa.
  3. KOVA KILPAILU: Ennen Päätalon kirjoja oli liikkeellä valtavia määriä, kun miehille ostettiin isänpäivänä, syntymäpäivänä ja jouluna aina uusin teos lahjaksi. Volyymin ansiosta kirjat saivat myös uusia lukijoita: Harri Mantila kirjoitti hauskasti Oulun kirjaston blogikirjoituksessa, ettei mummo olisi halunnut nuoren pojan lukevan sukupuoliasioilla ja kirosanoilla ryyditettyä tekstiä – ja siitähän poika tietysti vain innostui entistä enemmän! Nykyään edes aikuisten juttujen tutkiminen ei saa nuoria lukijoita Päätalon tuotannon pariin, kun netistähän ne kaikki jutut kuitenkin löytyvät. Netti on kova kilpailija toki kirjallisuudelle laajemminkin, mutta kenties isku on kovin juuri tällaiselle, sanotaanko, vaativammalle kirjallisuudelle.
  4. LUKIJAKUNNAN IÄKKYYS: Ei vaatine selityksiä: vaarini kirjat eivät ole löytäneet tarpeeksi paljoa nuoria lukijoita.

Näiden argumenttien tukemana uskallan väittää, että vaarini maine ja asema ovat muuttumassa. Kuolemansa jälkeen 2000-luvulla hänellä on ollut vankkumaton maine kansakunnan vanhempien lukijoiden suosikkina, mutta nyt se on uhattuna. Päätalolla on toki omat innokkaat faninsa, joiden olemassaoloa ja omistautumista en mitenkään tahdo tässä väheksyä, vaan kyse on ilmiöstä laajemmin.

Ketään ei voi pakottaa lukemaan Päätaloa, mutta voin ainakin kantaa oman korteni kekoon yrittämällä tuoda vaarini tuotantoa lähemmäs uusia lukijoita.

Tässä blogissa haluan esitellä Päätaloa kaikille jakamalla omia suosikkiasioitani kirjoista ja vaaristani ihmisenä mahdollisimman monipuolisesti. Tekstin lisäksi pyrin tekemään sen vaikkapa sosiaalisen median, podcastien, videoiden ja kuvien keinoin. En myöskään toteuta tätä kaikkea yksin, vaan aion pyytää mukaan vierailevia tähtiä Päätalon maailmasta – esimerkiksi äitini, joka on lupautunut tekemään kanssani postauksen!

Jos Päätalo-ilmiölle jätetään hitaita ja haikeita hyvästejä, on niitä syytä ainakin juhlistaa kunnolla.

Vilja ja vaari, uskoakseni vuonna 1993.

2 kommenttia artikkeliin ”Haikeat hyvästit Päätalo-ilmiölle

  1. Minkkinen Pirjo

    Vaarisi kirjat ovt minulle tosi läheisiä.Niiden ansiosta olen selvinnyt masennuksesta.Tyttäreni on myös kova Kalle fani.Hyvää kesää sinulle toivottaen Pirjo.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s